Kävin maanantaina Ahvenistolla. Ensin meinas tulla vahva masennus, kun mitattiin noicekillerin kans 103 dB metrin päässä pakoputkesta ja 4500 rpm. Vaikka mitattiin metrin korkeudella maasta, niinkuin useimmilla mopoilla mitataan, niin silti 100 dB. Rajahan on 95 dB.
Pertti the circuit master toivotteli hyvää kotimatkaa... Just kun olin vetämässä kypärää päähän, Pertti juoksi takas ja sanoi että tänäänhän on melupäivä! Siellä oli ennen meitä kolme kunnon rata-Chevrolettia kepittämässä ja he eivät olleet mahtuneet 95 dB rajan sisään. He olivat joutuneet ostamaan melupäivän jolloin raja on 110 dB ja se on sitten aina voimassa koko päivän. Vähänkö oli joulu! Äkkiä vaan noicekilleri (Pertin määräys) takas kiinni ja radalle!
Olipa aika mukava ajaa bululla radalla. Mutkaan voi työntää ihan järjettömän paljon rennommin ja kovempaa kuin hornetilla. Kyllä painon mukaan säädettävä jousitus on voitto. Hornetissahan ei ollu etupäässä mitään säätöjä. Eikä tuntunu bulun säädöt yhtään kovalta, kun alla oli tasainen rata.
Noicekiller aiheutti kyllä vahvaa astmaisuutta. Mutkissa olisin ollu reilusti kaveria (Yammu FZ6) nopeampi, mutta kun se mutkan jälkeen avas kaasun, niin ei pysyny perässä. Olispa ollu kiva kokeilla ilman tulppaa...
Helevetin hauskaa touhua se on! Renkaatkin näyttää nyt siltä että mopolla on ajettu, eikä vaan pyöritelty kirkolla. Melkein 100 kilsaa tuli rata-ajoa ja gasoa meni 10 litraa. Röyhee keskikulutus.
Sitten Hämeen Härkätietä pitkin kotio. Hyvä päivä kaikin puolin.
Harmi vaan että moista joulua ei varmaan toiste satu, että joku toinen porukka sattuis just meidän ratapäiväksi ostamaan melupäivän. Saattoi olla siis viimeinen keikka Ahvenistolle. Pönttöäkään ei huvita vaihtaa, kun se maksaa ja samalla menee 500 egen ECM-säätäminen hukkaan.
Josko sitä loppukesästä käväsis kerran Alastarolla. Siellä ei ole dB-rajoja, mutta persaus on kovilla matkan takia.
Pertti the circuit master toivotteli hyvää kotimatkaa... Just kun olin vetämässä kypärää päähän, Pertti juoksi takas ja sanoi että tänäänhän on melupäivä! Siellä oli ennen meitä kolme kunnon rata-Chevrolettia kepittämässä ja he eivät olleet mahtuneet 95 dB rajan sisään. He olivat joutuneet ostamaan melupäivän jolloin raja on 110 dB ja se on sitten aina voimassa koko päivän. Vähänkö oli joulu! Äkkiä vaan noicekilleri (Pertin määräys) takas kiinni ja radalle!
Olipa aika mukava ajaa bululla radalla. Mutkaan voi työntää ihan järjettömän paljon rennommin ja kovempaa kuin hornetilla. Kyllä painon mukaan säädettävä jousitus on voitto. Hornetissahan ei ollu etupäässä mitään säätöjä. Eikä tuntunu bulun säädöt yhtään kovalta, kun alla oli tasainen rata.
Noicekiller aiheutti kyllä vahvaa astmaisuutta. Mutkissa olisin ollu reilusti kaveria (Yammu FZ6) nopeampi, mutta kun se mutkan jälkeen avas kaasun, niin ei pysyny perässä. Olispa ollu kiva kokeilla ilman tulppaa...
Helevetin hauskaa touhua se on! Renkaatkin näyttää nyt siltä että mopolla on ajettu, eikä vaan pyöritelty kirkolla. Melkein 100 kilsaa tuli rata-ajoa ja gasoa meni 10 litraa. Röyhee keskikulutus.
Sitten Hämeen Härkätietä pitkin kotio. Hyvä päivä kaikin puolin.
Harmi vaan että moista joulua ei varmaan toiste satu, että joku toinen porukka sattuis just meidän ratapäiväksi ostamaan melupäivän. Saattoi olla siis viimeinen keikka Ahvenistolle. Pönttöäkään ei huvita vaihtaa, kun se maksaa ja samalla menee 500 egen ECM-säätäminen hukkaan.
Josko sitä loppukesästä käväsis kerran Alastarolla. Siellä ei ole dB-rajoja, mutta persaus on kovilla matkan takia.
